Grassroots VSA on arkityössä ahertajien liikuttaja, joka saa sinut unohtamaan, että sukat on märät, ja että oikeesti kunto loppui jo puoli tuntia sitten.

Otsikossa on virke, joka on otsikoksi aivan liian pitkä ja kömpelö. Se on liian puhekielinen ja siinä sanotaan liian monta asiaa liian pienessä tilassa. Se ei kuitenkaan ole pelkästään vain yhden uutisen otsikko, vaan se on koko Grassrootsin toiminnan otsikko. Sain tehtäväkseni tiivistää toiminnan perusajatuksen yhteen virkkeeseen, ja tuossapa se nyt sitten on. Se kuvailee juuri sitä mielentilaa, joka jalkapallossa on parasta. 

Ihminen on luonnostaan mukavuudenhaluinen. Mukavuudenhalumme saa meidät säästelemään voimiamme, se saa meidät välttelemään vaarallisia tilanteita ja pysyttelemään tutuissa ja turvallisissa toimissa. Harvemmin joutuu kuitenkaan katumaan sitä, että on saanut itsensä riuhtaistua pois mukavuusalueeltaan. Ei ole helppoa saada kiskottua itseään ihan äärirajoille, mutta silloin, kun siinä onnistuu, tuo se aivan uskomattoman upean onnentunteen. 

Usein kuntoillessa tulee lopetettua silloin, kun tuntuu, että on antanut kaikkensa. Kun ei vain enää jaksa enempää, minkäpä sille mahtaa, eivät kaikki ole teräskuntoisia. Jalkapallossa on se hyvä puoli, että siinä ei ole mahdollista lopettaa silloin kun kunto loppuu. Peli ei lopu siihen, koska kentällä on muitakin. Peli jatkuu edelleen, peli, jossa sinuakin tarvitaan. Joten vielä tuohon palloon jaksat varmasti juosta, jos et itsesi, niin joukkueesi vuoksi. Vasta pelin loputtua, hurmoksen haihduttua, huomaat totuuden. Niinä kertoina, kun olet lopettanut kuntoilun siihen pisteeseen, jossa kunto loppuu, et ole ikinä ollut näin poikki. Miten voi yhdestä ihmisestä tulla näin paljon hikeä, ja kuinka jalat voivat tuntua yhtä aikaa täysin voimattomilta, ja kuitenkin voimakkaammilta kuin vuosiin. Samalla, tuon hurmoksen haihduttua, tulee esiin myös karu totuus siitä, kuinka sukat tosiaan on märät ja kuraiset. Miten se onkaan mahdollista, kun sitä ei pelin aikana huomannut ollenkaan. 

Mutta eihän tuollaiseen hurmostilaan pääseminen ole mahdollista muuta kuin huippu-urheilijoille, jotka käyttävät koko elämänsä itsensä kunnossa pitämiseen ja totiseen harjoitteluun! Meillä muillahan on arjen puuhat hoidettavana, meillä on työt, lapset, kauppareissut, tiskivuoret, laskupinot, asuntolainat, eläinlääkärit, autohuollot ja kaappienjärjestelyt, ei meillä ole aikaa vaipua flow-tilaan, unohtaa arjen huolia ja ylittää itseämme. 

Siinäpä se lajin taika piileekin. Tuntikin viikossa riittää. Tunti flowta, jolloin et muista elämän epäkohtia, tai elämää yleensäkään. Asiat pysyvät kyllä niin kuin ne ovat ja muistuvat mieleen taas samalla hetkellä kuin loppuunjuostut jalat ja märät sukatkin. Ainoa asia, joka ei palaa ennalleen, olet sinä itse. Sinä olet jokaisen kerran jälkeen aina hieman huolettomampi, hieman voimakkaampi. Kokeile vaikka!